Ihanaa, pitkästä aikaa Suomessa on oikein kunnon talvi!! En muista tällaista talvea olleen aikoihin, ihan tulee lapsuuden talvet mieleen. Koirat taasen eivät ole paukkupakkasista juurikaan nauttineet... Ulkoiluhetket rajoittuvat lyhyisiin pikkulenkkeihin, sillä minä olen ollut sitkeässä flunssassa koko joulunpyhät, enkä vieläkään ole aivan kunnossa. Niinpä kova pakkanen ei todellakaan helli vielä toipumassa olevia kehkojani.. Koiristani kaikki muut, paitsi valkoinen toytyttö Viivi, kestävät hyvin pakkasta. Viivillä taasen jäätyy jo kymmenen asteen pakkasilla tassut, eikä ulkoilu näin ollen ole typykästä kovin hauskaa.

Pakkaspäivien varalle olemmekin järjestäneet muuta ohjelmaa; olemme vierailleet ahkerasti kylässä, jotta puudelit eivät turhaudun täydelliseen hiljaiseloon;) Sunnuntaina pistäydyimme Porissa Viivin kasvattajan Katjan luona ja riemua riitti! Minulla oli mukana kotona asuvien neljän pikku puudelini lisäksi osaomistuskodissa asuva keskarityttö Aada ja koko lauma nautti suunnattomasti kirmatessaan niin sisällä kuin vähän ulkonakin Katjan kuuden valkoisen puudelin kanssa. Aada ihastui totaalisesti myös Katjan tyttären kultaisennoutajan pentuun, joka oli kyllä äärimmäisen hellyyttävä tuttavuus:) Katja myös auttoi minua laittamaan edelleen takkuvaiheista Aadaa kuntoon, oman selkäni jälleen reistaillessa.

Oona ja Viivi ovat lyhyissä turkeissa. Itse asiassa lyhyemmissä kuin koskaan ennen, sillä nyt jalkakarvatkin on kynitty lyhyiksi. Kyllästyin totaalisesti siihen, että lasten sukat ja muut vaatteet olivat koko ajan läpimärkinä (ja selkäkivuissa minulle riittää vallan mainiosti, että puunaan näyttelykoiria...), kun puudelit kantoivat kaiken lumin turkissaan sisälle aina pyrähtäessään ulos peuhaamaan. Nyt vain näyttelytytöt ovat pitkissä turkeissa ja ne puetaan kurahaalareihin ulkoilun ajaksi (siis suojakeleillä). Ostin Jyväskylän näyttelyistä Janutexin verrattoman hyvän kurahaalarin ja täytyy kyllä sanoa, ettei tuota yritystä ole korkealaatuisista koirien puvuista turhaan kehuttu!! Haalari on kerrassaan erinomainen; ei takuta ja jalkojen tarranauhosäätö on vertaansa vailla.

Tänään piipahdin Aadan toisen omistajan Soipan kanssa Tampereen Nekalan suuressa Musti ja Mirri myymälässä shoppailemassa ja mukaan tarttui ihania vaatteita ja halvalla!! Soippa haali peräti viisi pukua koirilleen, kun vaatteet maksoivat vain 5 euroa kipale. Itsekin ostin toppatakin, josta olin pitkään haaveillut, mutta en ollut raaskinut kalliin hinnan vuoksi ostaa. Näillä pakkasilla vaatetaan lyhytturkkisia kotikoiria ahkerasti (vaikka ei kyllä nappaisi lasten pukemisen ohessa), mutta näyttelytytöt puetaan vain ja ainoastaan superpakkasilla tai suojakelillä. Mukaan tarttui myös isoja luita, joissa riittää askartelua nyt, kun aktivointi muuten on vähäisempää kovien pakkasten vuoksi. 

Alla kuvassa Viivillä yllään Soipalta joululahjaksi saatu ja Soipan itse neuloma villapaita.

Alla uusi hieno toppatakki Mustista ja Mirristä.

Alla uusi villapaita Mustista ja Mirristä.

Herätän lähipiirissäni vuosittain suurta hilpeyttä kertomalla lähestyvistä Puudelipikkujouluista, jotka vuosittain Tampereen seuduilla järjestää SVK:n Tampereen paikallisosasto. Jostain syystä kuulemma tuo jo sanana on yltiömäisen hauska ja terminä hyvin huonosti vakavastiotettavissa Saan toisinaan myös hyväntahtoisia pyrskähdyksiä puhuessani Villakoirakerhon kokouksista tai tapahtumista, sillä koko villakoirakerho on kuulemma sanana hervoton... Ilmeisesti olisin vakavammin otettava jos puhuisin Palveluskoiraliiton kokouksista tmv. No vitsit sikseen, pikkujoulut ovat jokavuotinen odotettu tapahtuma, jonne on mukava suunnata saman henkisten ihmisten seuraan ja ottaa mukaan omia koiria.

Tänä vuonna mukaani pääsivät mustat kääpiöt Diiva ja Quincy. Aienpina vuosina mukanani ovat olleet kaikki neljä kotona asuvaa koiraani, mutta tällä kertaa päästin itseni hieman helpommalla ja vähensin vahdittavien määrän puoleen. Mukaamme lähti myös Lea kera toytyttö Dollyn ja kääpiötyttö Danan. Ilta kului mukavasti jouluisen ruokailun merkeissä. Osallistuin Diivan kanssa myös leikkimieliseen kisaan, jossa joukkueittain kilpailtiin koirapareina pallon kuljetuksessa. Palloja palvova Diiva ei tällä kertaa innostunut pallosta. Se taisikin olla typykälle liian iso ollessaan melkein sen pään kokoinen, tosin pehmeä pallo. Kisassa joukkueellemme tuli "hopeaa", mutta saimme hienot lohdutuspalkinnot

Mukana oli kamerakin, mutta illan tiimellyksessä ja villakoiraihmisten kanssa turistessa kuvaaminen vain yksinkertaisesti jäi väliin, harmillista kyllä. Alla kuva pikkujoulujuhlijoista kotona.

Tänään vuorossa olivat Turun KV-näyttelyt, joissa tuomarina kääpiöillä toimi Jean-Francois Vanaken Belgiasta. Lähdin matkaan mustan kääpiötyttöni Quincyn kanssa ja mukaan lähtivät myös ystäväni Lea kera Dana-kääpiön. Quincy esiintyi näyttelyistä hienosti voittaen nuorten luokan sekä ollen PN3 kera vara-SERTin. Vara-SERTin keräily siis jatkuu kohdallamme virallisten SERTien sijaan:) Olen kuitenkin todella tyytyväinen, sillä tuomari piti Quincyn tyypistä erityisen paljon ja arvostelu oli erinomainen. Kiitos Karoliinalle kuvista ja Tiinalle seisotusavusta alemmassa kuvassa:)

Tällä kertaa lähdin Jyväskylän KV-näyttelyihin ilman omia koiriani tarkoituksenani esittää kasvattini Oulusta, Evona's Angel Dream, eli Donna. Donna kuitenkin liikkui huomattavasti halukkaammin oman omistajansa kanssa ja niinpä tyydyin vain viimeistelemään typykän trimmin ja seuraamaan sen esiintymistä kehän laidalta. Donna ja omistaja pärjäsivätkin aloittelijoina todella hienosti kovatasoisessa kilpailussa: Donna sai ERI:n junioriluokassa ja sijoittui useasta junnunartusta vielä kilpailuluokan kolmanneksi. Tuomarina keskikokoisilla villakoirilla oli Hans Lehtinen.

Myös Diivan pentu Dana, eli Haydee's Bohemia pyörähti ensimmäistä kertaa junnukehässä kääpiövillakoirissa. Tyttö nauttii esiintymisestä ja sitä on aina ilo esittää juuri siitä syystä. Omistaja Lea esitti Danan hienosti kovassa kilpailussa ja Dana sai laatuarvostelusta ERI:n.

Mukava päivä sai minut huomaamaan, että joskus on ihan ihanaa olla näyttelyissä myös ilman omia koiria. Minulla jäi aikaa kerrankin myös todella seurata kehiä ja upeaa rotuamme, jota oli tähän näyttelyyn ilmoitettu huikeat määrät.

Yllä Donna poseeraa omistajansa kannsa. Alla Danan tyylinäyte kehäesiintymisestä.

Olin innoissani kun lumet tulivat maahan, vaikka en talvi-ihminen oikein olekaan. Nyt, kun lumet jälleen ovat sateiden myötä poissa, on kyllä todella ankeaa... Koirien ja lasten kanssa ulkoilu typistyy ihan minimiin, eikä vain minusta johtuen; sekä lapset että koirat tuntuvat kaipaavan mieluummin sisälle kuivuuteen. Minä en todellakaan pidä sateesta talvella. Kesäiset sateet ovat ihan ihania toisinaan, ainakin silloin kun en ole ulkonäyttelyissä tunteja puunattujen koirieni kanssa;)

Tuntuu, että nuorten koirien takkuvaiheetkin ovat ottaneet roimasti takapakkia tämän jatkuvan märkyyden keskellä. Luulin jo, että takkuvaiheet oli tällä erää selätetty, mutta mitä vielä! Nyt pesuväliä on taas lyhennetty. Hartaana toivon ja odotan niitä pikkupakkasia kun lumi kimmeltää, mutta ei tartu turkkiin ja kun ulkona on taas mukavaa. Toivottavasti tällainen talvi tänä vuonna tulee edes hetkeksi.

Tylsyyttä vastaan taistellaan sisätiloissa tapahtuvan aktiviteetin muodossa. Pienten tottelevaisuustemppujen harjoitteleminen, herkkupalojen etsintä ja aina takuuvarma luiden kalvaminen pitävät mielet virkeänä.