Urakoin loppuviikosta koko jengin kerralla kuntoon, vaikka alun perin tarkoitus oli pesaista pari vasta tällä viikolla. Yleensä nimittäin en tee koko laumaa kerralla, vaan kunkin vuorollaan omana päivänään. Onneksi kuitenkin tein tällä kertaa poikkeuksen, sillä sain hillittömän nuhaflunssan. Lisäksi pakkaset nyt vihdoin ovat hellittäneet ja lumi alkaa olla melkoista loskaa. Loskahan tunnetusti takuttaa, joten ihan kiva, että koirat ovat putipuhtaina ja saan sairastaa turkeista stressaamatta.

Nyt näyttää vahvasti siltä, että takkukaudet Quincyn ja Aadan kohdalla ovat mennyttä (koputtaa puuta). Quincyn turkinlaatu on muuttunut hurjasti ja alan olla siihen melkoisen tyytyväinen. Ikinähän minä en tunnu olevan ilman minkään valtakunnan takkuvaihetta jollakin koiristani; tällä kertaa vuorossa on Rico-poika, joka aloitteli takkuvaiheensa nyt. Askartelu ei siis ole ohi:) Tilasin Isle of dogs-sarjaa nyt hieman enemmän kokeeksi ja innolla odotan, miten sarja sopii laumani vaihteleville turkinlaaduille.

Rico-poika 8 kuukautta:)

Diivalla vieraili kylässä hurmaava sulhaskandinaatti. Polosport Run Forest Run, eli tuttavallisemmin "Jaakko", on upeaturkkinen ja muutenkin kovin kaunis nuorukainen, joka jouloukuun Helsingin pohjoismaiden voittajanäyttelyissä nappasi peräti kaksi titteliä: Jaakko on sekä PMJV-09 (eli pohjoismaiden juniorivoittaja) että PMV-09 (eli pohjoismaiden voittaja). Ihastuin paitsi Jaakko-pojan komeaan ulkonäköön, myös sen hurmaavaan luonteeseen sydän juuriani myöten. Jaakko on juuri sellainen kuin upean villakoiran tuleekin olla; avoin, rohkea sekä äärimmäisen miellyttävä seuralainen. Kädet ristissä toivon ja odotan, että viikolla 15 maailmaan putkahtaisi kauniita pentuja, joista saisin jättää lupaavimman nartun jatkamaan omaa kasvatustyötäni. Vielä on aikaa odotella ultraa, joka tehdään noin neljännellä tiineysviikolla. Peukut pystyyn:) Alla kaksi kuvaa POLOSPORT-kennelin sivuilta, joissa poseeraa (toivottavasti) tuleva isukki Jaakko.

Ihanaa, pitkästä aikaa Suomessa on oikein kunnon talvi!! En muista tällaista talvea olleen aikoihin, ihan tulee lapsuuden talvet mieleen. Koirat taasen eivät ole paukkupakkasista juurikaan nauttineet... Ulkoiluhetket rajoittuvat lyhyisiin pikkulenkkeihin, sillä minä olen ollut sitkeässä flunssassa koko joulunpyhät, enkä vieläkään ole aivan kunnossa. Niinpä kova pakkanen ei todellakaan helli vielä toipumassa olevia kehkojani.. Koiristani kaikki muut, paitsi valkoinen toytyttö Viivi, kestävät hyvin pakkasta. Viivillä taasen jäätyy jo kymmenen asteen pakkasilla tassut, eikä ulkoilu näin ollen ole typykästä kovin hauskaa.

Pakkaspäivien varalle olemmekin järjestäneet muuta ohjelmaa; olemme vierailleet ahkerasti kylässä, jotta puudelit eivät turhaudun täydelliseen hiljaiseloon;) Sunnuntaina pistäydyimme Porissa Viivin kasvattajan Katjan luona ja riemua riitti! Minulla oli mukana kotona asuvien neljän pikku puudelini lisäksi osaomistuskodissa asuva keskarityttö Aada ja koko lauma nautti suunnattomasti kirmatessaan niin sisällä kuin vähän ulkonakin Katjan kuuden valkoisen puudelin kanssa. Aada ihastui totaalisesti myös Katjan tyttären kultaisennoutajan pentuun, joka oli kyllä äärimmäisen hellyyttävä tuttavuus:) Katja myös auttoi minua laittamaan edelleen takkuvaiheista Aadaa kuntoon, oman selkäni jälleen reistaillessa.

Oona ja Viivi ovat lyhyissä turkeissa. Itse asiassa lyhyemmissä kuin koskaan ennen, sillä nyt jalkakarvatkin on kynitty lyhyiksi. Kyllästyin totaalisesti siihen, että lasten sukat ja muut vaatteet olivat koko ajan läpimärkinä (ja selkäkivuissa minulle riittää vallan mainiosti, että puunaan näyttelykoiria...), kun puudelit kantoivat kaiken lumin turkissaan sisälle aina pyrähtäessään ulos peuhaamaan. Nyt vain näyttelytytöt ovat pitkissä turkeissa ja ne puetaan kurahaalareihin ulkoilun ajaksi (siis suojakeleillä). Ostin Jyväskylän näyttelyistä Janutexin verrattoman hyvän kurahaalarin ja täytyy kyllä sanoa, ettei tuota yritystä ole korkealaatuisista koirien puvuista turhaan kehuttu!! Haalari on kerrassaan erinomainen; ei takuta ja jalkojen tarranauhosäätö on vertaansa vailla.

Tänään piipahdin Aadan toisen omistajan Soipan kanssa Tampereen Nekalan suuressa Musti ja Mirri myymälässä shoppailemassa ja mukaan tarttui ihania vaatteita ja halvalla!! Soippa haali peräti viisi pukua koirilleen, kun vaatteet maksoivat vain 5 euroa kipale. Itsekin ostin toppatakin, josta olin pitkään haaveillut, mutta en ollut raaskinut kalliin hinnan vuoksi ostaa. Näillä pakkasilla vaatetaan lyhytturkkisia kotikoiria ahkerasti (vaikka ei kyllä nappaisi lasten pukemisen ohessa), mutta näyttelytytöt puetaan vain ja ainoastaan superpakkasilla tai suojakelillä. Mukaan tarttui myös isoja luita, joissa riittää askartelua nyt, kun aktivointi muuten on vähäisempää kovien pakkasten vuoksi. 

Alla kuvassa Viivillä yllään Soipalta joululahjaksi saatu ja Soipan itse neuloma villapaita.

Alla uusi hieno toppatakki Mustista ja Mirristä.

Alla uusi villapaita Mustista ja Mirristä.

Herätän lähipiirissäni vuosittain suurta hilpeyttä kertomalla lähestyvistä Puudelipikkujouluista, jotka vuosittain Tampereen seuduilla järjestää SVK:n Tampereen paikallisosasto. Jostain syystä kuulemma tuo jo sanana on yltiömäisen hauska ja terminä hyvin huonosti vakavastiotettavissa Saan toisinaan myös hyväntahtoisia pyrskähdyksiä puhuessani Villakoirakerhon kokouksista tai tapahtumista, sillä koko villakoirakerho on kuulemma sanana hervoton... Ilmeisesti olisin vakavammin otettava jos puhuisin Palveluskoiraliiton kokouksista tmv. No vitsit sikseen, pikkujoulut ovat jokavuotinen odotettu tapahtuma, jonne on mukava suunnata saman henkisten ihmisten seuraan ja ottaa mukaan omia koiria.

Tänä vuonna mukaani pääsivät mustat kääpiöt Diiva ja Quincy. Aienpina vuosina mukanani ovat olleet kaikki neljä kotona asuvaa koiraani, mutta tällä kertaa päästin itseni hieman helpommalla ja vähensin vahdittavien määrän puoleen. Mukaamme lähti myös Lea kera toytyttö Dollyn ja kääpiötyttö Danan. Ilta kului mukavasti jouluisen ruokailun merkeissä. Osallistuin Diivan kanssa myös leikkimieliseen kisaan, jossa joukkueittain kilpailtiin koirapareina pallon kuljetuksessa. Palloja palvova Diiva ei tällä kertaa innostunut pallosta. Se taisikin olla typykälle liian iso ollessaan melkein sen pään kokoinen, tosin pehmeä pallo. Kisassa joukkueellemme tuli "hopeaa", mutta saimme hienot lohdutuspalkinnot

Mukana oli kamerakin, mutta illan tiimellyksessä ja villakoiraihmisten kanssa turistessa kuvaaminen vain yksinkertaisesti jäi väliin, harmillista kyllä. Alla kuva pikkujoulujuhlijoista kotona.

Tänään vuorossa olivat Turun KV-näyttelyt, joissa tuomarina kääpiöillä toimi Jean-Francois Vanaken Belgiasta. Lähdin matkaan mustan kääpiötyttöni Quincyn kanssa ja mukaan lähtivät myös ystäväni Lea kera Dana-kääpiön. Quincy esiintyi näyttelyistä hienosti voittaen nuorten luokan sekä ollen PN3 kera vara-SERTin. Vara-SERTin keräily siis jatkuu kohdallamme virallisten SERTien sijaan:) Olen kuitenkin todella tyytyväinen, sillä tuomari piti Quincyn tyypistä erityisen paljon ja arvostelu oli erinomainen. Kiitos Karoliinalle kuvista ja Tiinalle seisotusavusta alemmassa kuvassa:)